Ei näytä kovin herkulliselta? Esikoinen tuumasti tuota tehdessä, että ihankuin (jauhe)lihaa! Tuossa on lionneet ja sauvasekoittimella mössätyt paperit ennen kuivaksi puristamista. Tein mutu-tuntumalla (liian ison) seoksen vedestä, liisteristä, erikeeper-tyylisestä liimasta ja kippasin sinne kuivaksi puristetun massan. Massasta tuli hauskasti vaaleanpunaista, kun joukossa oli jotain vähän punaista kartonkia. Muutenkin paperit oli lattialta kerättyjä ja revittyjä piirrustuspapereita, askartelusilppuja, lasten vesiväripapereita jne. Hyvin mössääntyi yön liotuksen jälkeen. Aion myös vastedes kerätä ja laittaa lapset keräämään kaikki askartelusilput ja "huonot" piirrustukset sankoon odottamaan seuraavaa massaerää.

Massa joutui sekoituksen jälkeen huilailemaan jääkaapissa pari päivää ennenkuin päästiin vauhtiin. Keskimmäinen, 3,5v, teki aika mielikuvituksellisia otuksia loppujen lopuksi kaksi (muotoili moneen otteesen saman massan) ja esikoinen, 5v, puolestaan teki kaikki muut tarjottimella näkyvät jutut. Jaksoi tehdä reilusti yli puolitoista tuntia ja jatkoi päälle vielä kuopuksen kanssa muovailuvahalla.

Äiti teki sitten paljon vähemmän mielikuvituksellisia kuvioita. Porkkanoita, jotka eivät meinanneet pysyä kasassa ja sydämiä. Massa oli aika märkää, joten nähtäväksi jää miten nämä kuivuessaan käyttäytyvät. Tuleeko paljon halkeamia jne. Ja ennenkaikkea päästäänkö näitä edes tänäkesänä maalaamaan ;) senverran paksuja olivat nämä lasten jutut.

Mukavaa hommaa, eikä niin kamalan sottaavaakaan. Meillä tulee enemmän sotkua kyllä esim. muovailuvahan tai paperiaskartelun kanssa.

Loppuun lisään vielä, että itse teen sydämiä kyllä paljon mieluummin kaarnasta veistäen kuin tästä massasta, on jotenkin niin paljon helpompaa ja joutuisampaa. Kaarnaa täytyisikin käydä taas hakemassa, että olisi materiaalia saatavilla kun veistelyinto iskee.