Keväästä asti pihalla on odottanut pakkaus Kekkilän turveharkkoja, joista on pitänyt koettaa tehdä jotain kivaa. Tänään tartuin sahaan ja harkkoon. Sahasin kokeeksi muutaman palasen ja niistä muotoilin samalla sahalla muutaman sydämen.

Ylläolevan ajattelin laittaa vettymään ja jatkossa pitää kosteana varjossa, josko tuohon pintaan muodostuisi matalaa sammalta ihan itsekseen. Paino muuten moninkertaistuu liotuksen jälkeen ja liotuksessa tarvitaan vaikkapa kivi päälle painoksi, että pysyy vedessä.

Kaksi turvesydäntä päällystin (seinä?)sammaleella. Sammalta omasta metsästä kerätessä (joka ei muuten kuulu jokamiehenoikeuksiin) lapset pääsivät samalla tutustumaan lähimetsään. Rautalankaa sain kulutettua näihin aika paljon, ja enemmänkin näitä olisi samalla syntynyt, ellei lanka olisi loppunut :) Ehkä tuohon sitomiseenkin tulisi joku rutiini, nyt tuli kiedottua vähän liikaakin. Ja vihreä lanka olisi paitsi ekologisempaa (tulisi täysin maatuva koriste) niin varmasti lähes yhtä hyvää. Täytyykin koettaa seuraavaksi sitä. Mikä muuten estäisi samalla koettamasta kalalangan värjäystä luonnonmateriaalein ;)

Jämäpaloista tehtiin esikoisen kanssa sammalpalloja. Yksi tehtiin myös maassa lojuneesta, valmiiksi märästä sanomalehdestä.

Apuna meillä oli siis vain vanha, tylsä saha ja vihreää rautalankaa. Mitähän sitä seuraavaksi lopuista harkoista koettaisi tehdä? Ajatus isosta sammalnallesta varjoisaan ovenpieleen kutkuttaa edelleen :)