Löysin todella ihania neulahuovutettuja hahmoja ja tonttuja Sinikan neulahuovutus -blogista sekä TonttuMuorin huovutukset -blogista. Innostuin noista upeista käden luomuksista ja päätin itsekin koettaa osaisinko tehdä edes jonkinmoisen olennon. Oikeastaan jo viime kesänä minun piti tehdä jonkinmoinen tonttu, ja sille sitten "koti" ja huonekaluja risuista ja oksanpätkistä. Mutta niin se vain jäi tekemättä.

Parempi myöhään jne.. Asiaan. Neulahuovutusta on tullut pari kertaa kokeiltua tekemällä tasosydämiä ja styroksipallon-omenan sekä viime pääsiäiseksi tipun. Ja sitten on noita huopasesta neulottuja tumppujakin tullut muutama pari koristeltua. Kaikki tuollaisia suht helppoja aloittelijan töitä.

Maanantaina rohkaisin itseni ja väänsin paksuhkosta rautalangasta tontulle rungon (noin 25cm korkean). Leikkasin vanhasta nyppyyntyneestä neuletakista suikaletta, millä lihotin rangan. Kuvaa ei tuosta vaiheesta ole, mutta hahmo näytti olevan ruskeassa kokovartalokipsissä ;) (jotenkin tuli mieleen se upea nyyhkyelokuva Englantilainen potilas).

Ennen varsinaista tontun neulausta kokeilin hieman ja sen tuloksena syntyi styroksisydämen päälle neulattu pullea sydän sekä solumuovipalasen päälle neulattu kettu rintakoruksi.

Eilinen ilta kului sitten neulatessa tonttua. Välillä tuntui muuten kuin olisi harrastanut jonkinmoista voodoota nuken kanssa ;) Hankaluuksia tuotti erityisesti kasvojen ilme ja suu. Villan väreissäkin olisi ollut toivomisen varaa, mutta onneksi lankakorista löytyi useamman väristä Huopasta.  Se huopui yhtä hienosti kuin villakin ja mm. lapaset tein sammaleenvihreästä langasta.

Parraksi neulasin kesän Koivuniemen Herra -reissulta löytyneen villakiehkuran, mitä olen säilyttänyt kuin aarretta laatikon perukoilla. Nyt huomasin, että näitä kiehkuroita (pestyjä) myy mm. Piiku, mistä nämä suurin osa villoistakin on peräisin. 

Tonttu on tässä kovin luonnottomassa ympäristössä, mutta vesisade ei houkuttanut ulos kuvailemaan ;)

Rautalankarungon ansiosta tontun asentoa voi vaihdella. Varsinaista herttaista, lempeäkatseista joulutonttua tästä ei kyllä tullut, vaan pikemminkin metsäntonttu tai -haltija. Esikoinen sanoo tätä noidaksi. Noita tai tonttu, mutta loppuun vielä lähikuva kasvoista, missä oli/on ne suurimmat ongelmat eli suu ja kasvojen yleisväritys muuten. Täytyy varmaan surffailla kohti nettikauppoja ihonväristä villaa hankkimaan :) ja jatkaa sitten harjoituksia.