Jokin kumma fiksaatio minulla on noiden sydämien tekemiseen, mutta olkoon ;) Tehtiin toissapäivänä lasten kanssa suolataikinajuttuja (reseptillä 1 kkp suolaa, 1 kkp vehnäjauhoa, vettä ja öljyä mutu-tyyliin). Isot pojat käyttivät oman kokkareensa yhteen isompaan juttuun ja äiti teki muutaman pienemmän. Kurpitsassa autoin, esikoisen haamussa on sisällä foliota. Kuopus muovaili muovailuvahan kanssa eli niitä juttuja ei tässä näy.

Kuviot on paistettu ja odottavat jatkokäsittelyä. Lisäähän tuota on tehtävä, mutta aion kyllä laittaa muovihanskat käteen. Minulla ainakin kuivui kädet kovasti. Yleensä en paljon käsiä rasvaile, mutta tämän jälkeen tuli illalla nukkumaanmennessä laitettua.

Eikä se sydämet noihin lopu. Tuli nimittäin kokeiluta miten appelsiinikuori sopii sydämiin ;) Hyvin sopii. Aseena oli veitsi ja keittiösakset. Nämä ovat jo rutikuivia, kuivuivat keittiön vesipatterin päällä, ja valmiita liimattavaksi vaikkapa kransseihin tms. Kokeilkaapa tekin. Kalliiksi kokeilu ei ainakaan tule :)

On muuten aika käsittämätöntä miten tuo yksi kaatotuomion saanut iso koivu jaksaa pitää keltaiset lehtensä. Pitäisiköhän sille mennä juttelemaan, että pudotappa nyt ne lehdet niin saan puhdasta risua töihini? :) Muutaman pienen koivun olen risuiksi laittanut, mutta ne risut on nyt tuolla lumikinoksessa :( Eli vieläkin saavat Maikkuli ja Vilma odotella palkintojaan. Tulossa ja mietinnässä ne kuitenkin on. Mustikanvarpujen ja sammalen kanssakin kävi vähän niin ja näin, että enemmänkin piti kerätä, mutta nyt lumen alta kaivaminen on jo vähän vaikeaa. Ensi viikoksi kelien pitäisi vielä lautua ja muuttua enemmän länsirannikolla totuttuihin, että ehkä noitakin materiaaleja vielä tuolta työstöön saa. Odotellaan rauhassa ja nautitaan lumisista maisemista.