Eilisiltainen pajunvääntö tuntuu tänään sormissa. Väänsin palloksi loput kuistille jo pari viikkoa sitten hakemani pajunoksat. Palloa tehdessä uusia kissoja kuoriutui jälleen ja niinpä nimesin pallon pääsiäispalloksi. Päälle laitoin keltaisen rusetin ja pari tekonarsissia. Tipun virkaa hoitelee väliaikaisesti pajunjämistä tehty pajurisulintu.

Yksi pajunvitsa oli palloa tehdessä pudonnut pöydän alle ja siivotessa tuli mieleen koettaa kauan haaveissa ollutta unisiepparin väsäämistä (vaikka kello huitelikin yhtä yöllä). Yritin saada vitsasta ympyrää rautalangalla sitoen. Päällystin risulla ja verkon naruksi käytin (olisiko tuo nyt?) juuttinarua. Naru tuntui kyllä kiertyvän koko ajan hankalasti eli taisi olla hieman huono valinta. Verkosta tuli paikoitellen liian kireä ja tuntuu vetävän itse pajuympyrää suuntaan jos toiseenkin. Toivoa sopii, ettei siepparin taikavoima kärsi tuosta ;)

Onneksi tuli tehtyä tämä harjoituskappale, ennen varsinaista sängynpäätyyn ajattelemaani siepparia. Siihen aion käyttää sellaisesta vanhasta ikkunnassa olleesta virkkaustyöstä ottaamaani metallirengasta, nahkanyöriä, helmiä ja höyheniä/sulkia. Tämä "karvalakkimalli" kaarnasta veistettyine sydämineen pääsee hoitamaan virkaansa vanhaan omenapuuhun, heti kun löydän jostain tikkaat.

Ja jos kaikki eivät tiedä mikä tämä unisieppari ylipäänsä on niin kirjoittakaapa googleen hakusanaksi unisieppari tai dream catcher, niin jo löytyy tietoa ja kuvia tästä intiaanin vanhasta taikakalusta.