Tunnustan. Olen romunkerääjä ja hamsteri. Viimeksi viedessäni kierrätyspisteelle tavaraa, huomasin metallinkeräyslaatikossa mielenkiintoisen aarteen ja "dyykkasin sieltä ruosteista piikkilankaa. Enemmänkin olisin ottanut, mutta en saanut kaivettua kaikkea esiin ;) Toisen roska oli siis jälleen toisen aarre, kuten sanotaan. No veinhän minäkin sinne ison tukun paperia ja pahvia, sekä lasipurkkeja ja metallijätettä, että takaisin tuomani määrä oli kyllä pienempi. Onneksi.

Tänään istahdin hetkeksi pihalle ja kokeilin mitä ruostuneesta romusta voisi tehdä. Piikkilankaa oli kahdenlaista, yksinkertaista ja kaksinkertaista. Yksinkertainen katkesi melkein heti kun sitä yritti vääntää. Hellästi väänsin siitä pienempiä sydämiä. Samoin tein vähän isomman kaksinkertaistesta. Loput kääräisin kranssiksi. Katkeaminen ei oikeastaan tässä edes haitannut, vaan aloitin uudelleen ihan samalla tekniikalla kuin risujenkin kanssa kranssia tehdessä.

Ruostepölyä tässä touhussa kyllä irtosi housuille ja hanskoihin, mutta eipä tuo pihatyövehkeissä haittaa. Ilman kunnon hanskoja tähän hommaan ei ole kuitenkaan syytä ryhtyä.

Jos pihan ruusupensaissa olisi ollut enemmän kukkia ja olisin niitä malttanut ottaa, niin olisin sitonut niitä näihin. Nyt en malttanut ja täytyi tyytyä keräilemään kukkia muutamista jättibalsameista. Kaunis on tämänkin parjatun ja "pelätyn" yksivuotisen kasvin kukka, ainakin kun läheltä katsoo. Eli tässäpä teille rakkautta ja piikkilankaa...

Kuopus tuli ohimennen repineeksi kukkia myös kukintaansa aloittavasta palavasta rakkaudesta, joten laitoin ne koristamaan isoa sydäntä.

Mitään turvallisia ovikoristeita nämä eivät piikkeineen tietenkään ole, mutta ehkäpä jossain korkeammalla seinällä voivat muistuttaa menneistä ajoista ja ihastuttaa (tai vihastuttaa) ruosteisella olemuksellaan.