Mutta tällä kertaa ei neulottu eikä pesukonevanutettu, vaan oikein veden ja mäntysuovan kanssa lotraten tehty. Olin eilen kansanopiston huovutuskurssilla, ja tässä on vajaan kolmen tunnin puurtamisen tulos, ja samalla ihka ensimmäinen vähän isompi märkähuovutukseni.

337502.jpg

Kurssilla ei ollut hattutukkeja, joten se hieman rajoitti mallivalintaa, mutta olen aina halunnut tälläisen "sarvihatun" ja tälläisen sai tehtyä ilman tukkiakin. Nuo saparot ajattelin ensin vetää solmuun, mutta kokeilen kuinka kauan ne pysyvät noin kikkuralla ilman mitään tukitoimenpiteitä. Pässille (oinaalle) siis pässihattu, sanoi esikoinenkin ;) Tosin huomasin jääväni sarvistani välillä risuihin ja oksiin kiinni kun tehtiin lapsien kanssa metsikköön risumajaa.

337503.jpg

Villa on luonnonbeigeä ja kuvio samaa tummanpunaista merinovillaa, minkä kanssa epäonnistuin niiden valkoisten huopas-lapasten koristelussa. Nytkin villakuidut "levisivät" aika tehokkaasti ja villa itse upposi melkein liiankin hyvin pohjavillaan. Tuossa kohtaa taisi käsi eniten kipeytyä kun koristelu ei meinannut millään ottaa kiinni.

Alareunan kanssa en oikein ole päässyt yhteisymmärrykseen. Siinä kurssivetäjän hatussa, mistä otin mallia, oli reuna taitettu kauttaaltaan samanverran kaksinkerroin, mutta siinä ei ollut tuollaisia sarvia vaan vain pikemminkin saksitut tupsut. Tähän sopi mielestäni paremmin ainakin takaa suora alareuna ja toiseksi halusin saada myös korvat piiloon. Etuosalle mietin leikkausta, mutta jätin se nyt olemaan noin hieman taitettuna. Ehkä siihen keskelle tulee vielä jokin "koriste", ehkä ei.337504.jpg

Tänään, myskyn jälkimainingeissa, oli lisäksi hyvä päivä testata hatun tuulenpitokykyä ja täytyy sanoa, että hienosti toimi. Yhtään ei tuuli päässyt päähän eikä korviin. Vielä olisi kaksi kertaa tuota kurssia jäljellä. Nyt täytyisi keksiä idea uudelle hatulle tai huiville, tai voisihan siellä toki muutakin tehdä jos haluaa. Hattuilu nyt vaan kiinnostaa huivintekoa enemmän. Onneksi seuraavaan kertaan on kuitenkin viikko aikaa, että oikea käsi ehtii hieman palautua. Aamulla ranne oli melkoisen arka ja kankean oloinen. Toisaalta muistan ensimmäisistä virkkauksista ja neulomuksista saman ilmiön. Outo liike varmaan ja toivottavasti tähänkin tottuu, senverran mukavaa hommaa tämä(kin) oli.

Risut odottavat edelleen inspiraatiota kopassaan. Tänään ehdin vain siivoilemaan lasten kanssa eilisen myrskyn ja omien joulunalusrisuilujen jälkiä pihasta ja ihmettelemään mm. metsäkuusiinkin ilmestyneitä kerkänalkuja. Nyt sitten ainakin seuraavat 5 vrk näyttäisi olevan talvikeliä ja lumikuuron merkkikin on sääkartalle laitettu eli pientä toivoa talvesta taitaa vielä olla. Olisi se nyt aika tylsää jos ei pääsisi lämpimiä asusteitaan edes tositilanteessa kokeilemaan, vai mitä? :)

59120.jpg